Hengähdystauko

Joskus on sanat kadoksissa. Eikä väkisin tee mieli kirjoittaa.
Muutamien viikkojen myrskyn jälkeen on tullut nyt tyyntä mielessäni. Ei ole enää alati jyskyttävä ahdistus ja levottomuus läsnä.
On tullut hetkiä jolloin ajattelen että tämän kestää kyllä. Pieniä murusia suurista nautinnoista. Asioista jotka ovat unohtuneet, joiden olemassaoloa ei ole muistanut. Niitä lapsuuden intohimoja.
Kun tuntee meren suolaisen veden ihollaan ja raikkaan tuulen, tuntee olevansa vapaa meren aalloissa. Ja se on sellainen nautinto, jota varten kannattaa tuntea häpeät ja taistella niistä irti.
Aurinkoa en rannoilla ota, ja valkoinen olen kuin mikäkin, ja tyytyväinen niin. Mutta uiminen. Vanha suuri rakkauteni. Antanut joillekkin hetkille merkityksiä. Huuhtonut ahdistusta ja masennusta mielensyövereistä pois. Puhdistanut.

Useat asiat tuntuu edelleen pahoilta, kipeiltä. Liian hankalilta kohdattavaksi. Silloin pakenen, etsin jotain muuta. On pakko etsiä. En uskonut löytäväni, mutta olen tyytyväinen näihin pieniin murusiin.

Ja uppoutuminen hyvän kirjan pariin. Miksi oletin löytäväni mitään suurta ?
Tiedän, ettei nämä kanna pitkälle. Mutta nyt näin. Edes hetken helpottavia hetkiä päivissä.

Vaikka ihmissuhteet myrskyää vieläkin, olen löytänyt taas viihtymisen oman itseni kanssa. Hetkittäin. En kaipaa muuta. Ei ole mielessä pakottavaa tarvetta saada joku lähelle. Mennä jonnekin. Vaikka olen välillä mennyt. Useinmiten tuntunut joltain, tai sitten ei miltään. Kunpa oppisin ottamatta stressiä siitä että pitäisi tuntua joltain. Vaikka eihän sille näe merkitystä, jos ei miltään tunnu.

Huomenna suuntaan toiseen kaupunkiin. Hengitän vähän toisenlaista ilmaa. Muutaman päivän.

Kun nyt mietin menneitä viikkoja, nousee välillä kauhu. Olinko se todella minä ? Tottakai se olin. Minä. Toisenlaisissa oloissa. Mutta silti itsessäni.
Ja niin ne olot muuttuu. Tämäkin helpompi menee ohi.
En halua ajatella nyt. Mitään. Enkä liiaksi kirjoittaa.
Joskus on pakko saada nollata. Hyvin harvoin se onnistuu tai siihen tulee tilaisuus. Päivän, kaksi, mitä väliä. Hengähdystaukoja omasta helvetistä. Että jaksaa taas taistella.

Kunpa kaikki löytäisi jokaisesta vuodenajasta sen pienen kauniin hetken. Minulle se on meri. Kaikkina vuodenaikoina.