Joskus jaksaa nähdä todellista kauneutta, siitä ohessa kuvia.
Toisina päivinä tuntuu murtuvan hetkenä minä hyvänsä.
Tuskainen kuumuus ja päänsisäinen ahdistus. Vaikea olla mitenkään päin.
Ja joskus joku päivä niin kaunis kaikkinensa että henki meinaa salpautua. Tässä ystäväni ottamia kuvia retkestämme Kruunuvuoreen.
Oma kamera oli repussa ja tyydyin ottamaan vaan kännykällä muutaman kuvan koska kamerani on sen verran surkea, tässä yksi;
Ja nyt taas koko päivä tuntuu niin kaukaiselta vaikka se oli toissapäivänä. Aamu näyttäytyy tuskallisen rumana. Hikoiluttaa ja koko yö oli yhtä tuskaista pyörimistä lakanoissa kiinni. Saisi riittää nämä helteet. En ole hirveästi valittanut näistä, johtuen siitä että olen käynyt monena päivänä meressä uimassa ja myös siitä että asun nykyään alle puolen kilometrin päässä merestä. Ja vietin viisi (kuusi?) viimeistä kesää usein yli kolmekymmentä asteisessa pienessä yksiössä ilman parveketta. Täällä sentään on parveke ja merituuli. Olen onnekas, vaikken aina jaksa muistaa sitä.
Elämäni rajoittuu niin suurilta osin neljän seinän sisälle, että viime aikojen merenrantaretket ovat tuntuneet ihan ihmeelliseltä. Menee johonkin euforiseen tilaan ja puhe nopeutuu ja kaikki on niin kaunista. Ei muistanut että sellaista onkaan. Ihan kun katselisi maailmaa lapsen silmin ensimmäistä kertaa. Mutta niin usein on niin vaikea lähteä, vaikka olen viime aikoina paljon lähtenytkin. Silti jossain taustalla kummittelee aina pahemmat olot. Pysyvät poissa ne hetket ja tulevat vastaan kotiin tullessa jo ovella. Pitäisi kai koko ajan olla jossain. Ja aina ei tietenkään osaa nauttia.
Tuo Kruunuvuori oli juuri sellaista kauneutta jota arvostan; Hiljaisuutta, koskematonta metsää, rauhaa, vettä. Sai rauhassa istua rantakalliolla ja uida, vaikka hiekkarantaa ei ollutkaan, ei se tuntunut haittaavan mitään. Niin paljon nautin paikoista, jotka eivät ole täynnä ihmisiä. Tuolla niitä ei juuri näkynyt muutamaa lukuunottamatta.
Mutta nyt taas kovin tuskainen olo heti aamusta. Eikä tätä osaa olla ajattelematta. Ei pysty ajatella että tämäkin varmaan menee ohi. Tulee helpompi päivä ja hetki.
Kun haluaisi taas vaan kaiken loppuvan heti aamusta. Ja jäädä tähän kiinni jollain sairaalla tavalla. Olla näkemättä mitään kaunista enää että osaisi lähteä täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti