Meren aallot

Vaikka olotilat ovat edelleenkin olleet kovin synkät, eikä niitä tosiaan ole helpottanut kolmisen viikkoa kestänyt fyysinen kipeys, on joukkoon mahtunut pari parempaakin päivää. Niinä päivinä olen yrittänyt ottaa jotain tästä elämän synkkyydestä irti. Usein ne jäävät hatarina muistikuvina mieleen pahojen päivien taas koittaessa ja myöhemmin miettii onko niitä ollutkaan. Onneksi kuvat joskus muistuttavat siitä, että joskus joinakin hetkinä nautin pienesti jostain. Kauneutta luonnossa on jos vain jaksaa sitä katsoa.

Riemunkiljahduksia en odotakaan, mutta jotain kaunista joskus jonka toivottavasti muistaisi myös pahempina päivinä, usein kuitenkaan ei.

Meren aalloissa tunnen joskus edes hetken saavani jotain irti, harmikseni ne nautinnot jää vähiin. Usein on liian vaikea lähteä. Ja kesä kääntyy nyt syksyksi ja uinnit ovat varmasti nyt uitu. Mutta syksy on kaunis ja lohduttava.

Hoidon puolesta olen saanut nyt tiiviimpiä tapaamisia ja nyt syyskuun ajan näen lääkäriä viikottain. Se tuntuu aika uskomattomalta ja koitan yrittää kaiken synkkyyden keskellä arvostaa sitä, koska itsestäänselvyytenä sitä en missään nimessä ota. Dkt-terapian haastattelun olen nyt käynyt ja odottelen päätöstä, mutta mitään esteitä sen aloittamiselle ei pitäisi olla.

Ajatukset ovat nyt liiankin lukossa, mutta kuvat puhukoot puolestaan.