Pohja

Leave the body,
leave the mind
Every promise
Every place behind

I just happen to feel so alone
for today
for all days to come

I just wanna be,
wanna be gone
- Anna Ternheim

 Kun joka päivä koskee, elämä näyttää raakuutensa, mieli palaa muistoihin. Niin paljon muistoja. Kipeää. Mieli koittaa etsiä selityksiä, vaikkei niitä löydy. Missä kohdassa eksyin, olisiko tämän kaiken voinut estää. Ja kaikki ne kerrat kun yritin päästä pois koko maailmasta, miksi en onnistunut. Miksi se pieni toivonkipinä, joka piti minut elämässä, ei sammunut. Haluan sammua, loppua, kadota kaikesta. 


Aamut niin vaikeita, synkkiä. On niin vaikea nousta ylös. En muista enää aikaa, jolloin aamulla herätessäni ei tehnyt mieli jäädä sänkyyn, vaan mieli halusi jo ryhtyä päivän tehtäviin. Ei mitään odotettavaa, ei mitään haluttavaa. Kaikki pelkkää tyhjää. Tai hirveää ahdistusta jota ei saa pois.
Ei tämä lopu koskaan. Olen keinoton, täysin toivoton. En näe missään mitään mieltä.

Ahdistus tuntuu kehossa asti. Paleltaa, kolottaa, levottomat jalat vatkaavat, kasvot näyttävät kalpeilta ja väsyneiltä. Uupumus näkyy kilometrien päähän. Kuinka kauan vielä, koska tämä loppuu.
Vaellan varjona itsestäni päivistä toisiin ja odotan vain unta. Ja painajaisia joka yö. Kuolemaa, ikävää, itkua, huutoa. Mielessä ei oikein liiku enää mitään, pelkkää tyhjää ja sanoja on vaikea löytää.
Ja kuinka tunnen suunnatonta kaipuuta ihmisiin jotka ovat jo menneet pois. Jään menneeseen kun ei ole tulevaa. Oksennan pahan oloni tähän näppäimistölle, enempää ei irtoa, olen lukossa.