Tänään haluan pois

Viiltävä kipu rinnassa,
sydän takoo ahdistusta jaksamattomuutta elämänkipua.

Ei tämä helppoa ole. Ei tämän pitänyt ollakkaan.
Masennus pysyy ja löytää, aina. Hetken antaa hengittää ja vyöryy takaisin.
Kaikki niin erilaista ja silti aina samaa.
Kävin kyllä koulussa joka päivä niinkuin piti. Olin ja jaksoin vaikka haukottelin ja väsyin. Illat pyörin silmät ristissä.

Tajuntaan iski todellisuus mihin kuntoon on mennyt. Miten asiat jotka oli ennen helppoja ja itsestäänselvyyksiä, tuntuu niin vaikeilta ja miten paljon on unohtunut. Kaikki nämä tuhon vuodet huuhtonut pois tietoja ja taitoja.
Tunsin hetkittäin vahvuutta selviytyä ja halua jaksaa. Mutta koska nyt ei taas tunnu siltä, en muista sitä. Oliko se vain unelmissani ?

Huomaan kyllä miten raskaalta tuntuu ottaa vastaan tietoa kun toinen osa haluaisi vain jäädä kotiin nukkumaan ja unohtaa että mitään muuta voisi koskaan ollakkaan.

Ei ole olemassa ihmeparantumisia. Ei minulle eikä varmaan monille muillekkaan.
Ei tämä tule ikinä loppumaan.
Voin taistella ja yrittää, mutta raskaampaa se on aina kuin muilla. Hetken voin päästä pakoon kunnes taas palaan tähän. Että nukun ja itken ja kaikki tuntuu turhalta.

En löydä merkitystä, en tarkoitusta edes jatkaa koko koulua. Silti varmaan jatkan ihan piruuttani. Tai siksi etten osaa enää olla täälläkään. Menen sinne ja näytän hapanta naamaa jos jaksan. Koska ei tuolla tarvitse esittää, ei teeskennellä, ei olla muuta kuin mitä on.
En jaksaisi yhtään olla missään missä pitäisi olla jotain muuta kuin on.

Mutta nyt en näe koko viime viikkoa. En mitään hyvää missään. Varmaan olisin voinut toisenlaisena hetkenä kirjoittaa erilailla, mutta väsymys vei voiton. Olo tuntuu kun hakatulta. Fyysisesti ja henkisesti poikki.

Tänään en halua muuta kun päästä tästä pois johonkin, ja siksi en aio kirjoittaa mistään muusta. Sellainen minä olen.

Nyt sydän itkee ja kyyneleet valuu, ja tunnen etten halua olla enää ikinä mitään missään, edes yrittää.
Sattuu niin paljon.

Ehkä asiat liikkuvat sisälläni liikaa, muistot kumpuavat pintaan ja ajatuksilla on liikaa tilaa.

Jos joku kuvitteli, että kaikki muuttuisi hetkessä, hän oli väärässä. Minä en kuvitellut. Tiesin tämän ja tulen tietämään.

Nyt juuri haluaisin pois.

Tanja Lintula; "Huomenna rakastan vähemmän"