On niin monia jotka ei jaksa. Mikä me olemme heitä syylistämään. Kukaan ei voi tietää toisen taakkaa, kukaan ei voi kantaa toisen taakkaa.
15.6.2007 minulle tärkeä ihminen lähti täältä maailmasta oman käden kautta. Vieläkin ikävöin, mutta enää ei satu. En ole koskaan halunnut syylistää häntä kun tiedän minkä taistelun elämässään kävi läpi. Toiset väsyy, toiset lähtee, ottavat itseltään koko elämän pois. Kaikki mahdollisuudet ja toivon. Minun on ollut aina helppo ymmärtää heitä koska mietin paljon sitä miten itsekin haluaisin lähteä. Itsemurha on rohkea ratkaisu, mutta se on myös kaiken loppu.
Olen itkenyt monet surut, syyttänyt itseäni, on koskenut niin kovaa ettei toista enää ole. Lopulta on pakko päästää irti. Koskaan ei tarvitse unohtaa. Muistot hänestä elää aina sydämessäni.
Välitetään toisistamme eikä unohdeta niitä väsyneitä sieluja jotka päättivät elämässään toisin. Se on heidän valinta ja oikeus. Toivotaan vain, että heillä on nyt hyvä olla, että enää ei satu.
Ikiuneen me joskus kaikki vaivumme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti