Päätepiste loppuunpalamiselle.
Maailma liian kylmä ja väsyttävä. En jaksa vastata vaatimuksiin, en jaksa olla ilmankaan.
Seiniä vastassa, kaikkialla. Minne katsonkaan.
Menneisyyden palaset sirpaleina lattialla, palapeli kokoamaton.
Liian väsynyt yrittämään enää, teräväreunaisilla paloilla katkon vain voimieni rippeitä.
Joskus etsin vastauksia, en jaksanut enää löytää. Jäin paikalleni odottamaan että joku tulisi ja korjaisi, vaikka tiesin ettei tule. Itse on kasattava korjattava noustava.
Peilissä kalpeat kasvot ja väsyneet silmät, hartiat painuneet jo maahan. Liian raskas lasti jota ei jaksa enää kantaa.
Nousin elin ja yritin ja vaivuin aina takaisin. Jaksoin monta kertaa. Kehä kiersi ja raastoi verille. Yritin paeta vaan en päässyt pakoon.
Löysin vain uudet heikkoudet ja uudet taakat joita en jaksanut enää ottaa, muttei minulta kysytty.
Sydän väsyneenä rinnassa hakkaa eikä jaksaisi enää.
Kysyn itseltäni vielä kerran; Pelkäätkö kuolemaa vai elämää enemmän ?
Pysäyttävää tekstiä. Mikä on tilanne myt?
VastaaPoista